Vuosi 2014 ja kohti tulevaa kautta
Julkaistu: 4 tammikuun, 2015 Kategoria(t): Ei kategoriaa Jätä kommenttiNäin vuoden vaihtuessa on taas sopiva aika vetää yhteen edellisen vuoden tapahtumia. Vuonna 2014 muut kriisit veivät aika paljon fokusta ratsastuksesta ja siinä kehittymisestä, mutta jotain sentään sain aikaan ratsastusrintamallakin.
Kisattua tuli ehkä hieman aiempia kausia vähemmän, tarjolla olleet kisat osuivat vähän huonosti omiin aikatauluihin ja oli kisojen peruutuksia yms. Kauden 2014 startatteja oli esteillä 5 alueluokkaa 100-110 ja yksi kansallinen 120 luokka, koulussa 2 alueluokkaa He B ja He A. Kentässä starttattasimme Suomessa yhden alueluokan Helppoa, 5 kansallista He-VaB ja tämän lisäksi 3 kansallista He-VaB luokkaa Saksassa. Näiden lisäksi muutamia startteja oman tallin kisoissa, esteillä 3 starttia 100-110 cm ja koulussa yksi He A. Tulostaso ei tällä kaudella päätä huimannut, kaikenlaista hässäkkää oli lähes jokaisessa kisassa, ehkä johtuen siitä, että oma pää ei vaan kaiken muun elämän härdellin keskellä ollut hommissa ihan täysillä mukana. Kauden tavoitteet siis jäivät kokonaisuutena saavuttamatta, mikä on tietysti tosi harmillista.
Mukaan mahtui kuitenkin muutamia kohokohtia, jotka osoittavat, että tavoitteet sinällään olivat realistisia. Olisi pitänyt vaan saada kaikki palaset loksahtelemaan kohdalleen samassa kisassa, niin tavoitteisiin olisi ollut mahdollista päästä. Tässä muutama kohokohta kuvien muodossa:
Koulukisat Vesilahdella, hetkittäin alkoi jo näkyä radalla edes suunnilleen oikeanlaista suorittamista. Kuva http://www.hertjekker.net
Heinäkuun kenttäkisa Niinisalossa, jossa VaB rataesteillä 0 vp. Harmittava kompurointi maastossa tuotti siellä yhden kiellon, mutta muuten maastokin sujui!
Harbarnsen L (VaB), maastosta 0 estevirhettä, mutta hieman yliaikaa.
Takkulan alue-estekisat, joissa hyvät ja hallitut radat 100 ja 110 cm. Jopa aikaratsastus 110 cm luokassa onnistui! Kuva http://lumpeenkukka.pic.fi
Loppukauden kohokohtana oli vielä hyvä tulos oman tallin koulukisoista, mistä ei valitettavasti kuitenkaan ole todistusaineistoa. Siinä ne kauden kohokohdat kisamielessä sitten olivatkin, valitettavasti kauteen mahtui myös monia epäonnistumisia. Mutta eipä niille muuta voi, kuin katsoa eteenpäin ja treenata lisää.
Treenimielessä kauden kohokohta oli luonnollisestikin Saksan reissu. Onhan se aina ihan eri asia treenata melkein joka päivä valmentajan valvovan silmän alla ja päästä ratsastamaan myös muita, hyvin ratsastettuja hevosia oman lisäksi. Muilta osin kausi oli treenimielessäkin vähän aiempia hiljaisempi, vaikka muutamia maastotreenejä tulikin tehtyä, lähinnä Niinisalossa. Koulupuolella tuli silti aika kivasti edistystä etenkin syksyn aikana, löydettyäni Ronille sopivamman kuolaimen.
Nyt täytyy taas aktivoitua treenaamisen suhteen enemmän kevättä kohden. Yhdessä alue-kenttävalmennuksessa ehdin jo käymään ja seuraava on luvassa piakkoin. Samoin Sannan treenit jatkuvat n. kerran kuukaudessa kevään ajan. Harmillista bloggaamisen kannalta, että tämän elämäntilanteen muutoksen myötä kuvaajaa on entistäkin hankalampaa saada kisoihin tai treeneihin mukaan. Onhan blogi vähän tylsää luettevaa ilman kuvamateriaalia. Vapaaehtoiset kuvaajat saavat siis mielellään ilmoittautua 🙂
Kisa- ja valmennusraporttia pitkästä aikaa
Julkaistu: 23 marraskuun, 2014 Kategoria(t): Ei kategoriaa | Tags: Kisaraportti, Kotiharjoittelu, Valmennukset, Varusteet 1 kommenttiEdellisestä kirjoituksesta on kulunut monen monta kuukautta. Tämä syksy on ollut monella tavalla elämäni raskain ja voimia ei ole oikein riittänyt aktiiviseen valmentautumiseen tai kilpailemiseen, joten bloggaaminenkin on jäänyt kun ei ole ollut järkeviä kirjoittamisen aiheita. Nyt kuitenkin toivottavasti alkaa myrsky elämässä laantumaan ja on energiaa taas panostaa treeniin ja blogiin.
Lyhyenä yhteenvetona syksystä sen verran, että Saksasta palattuamme teimme täällä Suomessa yhden estekisan jossa Roni teki hienot 4 vp radat 100 cm ja 110 cm luokissa. Etenkin 110 cm suoritus ilahdutti, sillä olimme nopealla 4 vp radalla luokassa lähestulkoon sijoituksilla. Oli hienoa, että pystyin ratsastamaan kunnolla aikaa ja silti puomit pysyivät suurimmaksi osaksi ylhäällä. Sen jälkeen alkoihin alamäki tuloksissa. Ajelimme pitkät pätkät Pudasjärvelle kisoihin, jossa mokasin kilpailun heti alkuunsa ratsastamalla sisään kouluradalle suojat jalassa. Jatkaa saimme kuitenkin onneksi kilpailun ulkopuolella, mutta eipä siitä kouluradan kohtalaisia pisteitä lukuunottamatta paljonkaan hyvää seurannut. Reilusti virheitä rataesteiltä, maastosta hyvän alun jälkeen hylky ja typeryyksissäni vielä jatkoin matkaa hylkäyksen jälkeen, mistä ansaittu keltainen kortti. Ei siis järin putkeen mennyt kisareissu. Kisojen jälkeen hölköttelin vaan kevyesti, koska seuraavalle viikonlopulle oli tiedossa kenttäkisa Niinisalossa. En siis tajunnut tässä kohtaa, että joku on pielessä vaan pitihän se mennä sinne Niinisalon kisapaikalle toteamaan… Koulu oli huono ja rataesteillä Roni yllättäen kielsi ulos. Silloin tietysti alkoivat hälytyskellot soida ja tajusin, ettei hevonen taida olla kunnossa, kun rataesteillä ulos asti kielteleminen ei ole normaalisti kuulunut tapoihin.
Paikallistin kotona asiaa tutkaillessani ongelman mielestäni vasempaan lapaan, joka tuntui jäävän jotenkin muusta liikkeestä jälkeen esim. väistöissä. Kokeilin ensin siis vaan vaihtaa treenit kevyeen maastoiluun, hieroin itse lapaa ja virittelin siihen Arnika-hauteen useampana päivänä. Siitä tuntuikin olevan apua ja hevonen alkoi liikkua paremmin, mutta parin viikon päästä meno alkoi taas huonontua. Onneksi saimme silloin paikalle luotto-fysioterapeuttimme Tuulia Luomalan, joka paikallistikin ongelman vinoon luiskahtaneeseen lantioon. Ilmeisesti Pudasjärven maastossa tämä luiskahdus oli tapahtunut, todennäköisesti kieltojen ja niitä seuranneen omituisen hypyn seurauksena. Onneksi Tuulia sai lantion oikaistua ja sen jälkeen suunta on ollutkin ylöspäin! Taas kerran meidän huippu-fyssari pelasti tilanteen!
Kun pääsimme hoidon jälkeen takaisin treeniin, aloitin uusien kuolainvaihtoehtojen kokeilun. Mielessä oli etsiä jotain hieman kolmipaloja vakaampaa kuolainta, johon ei Roni pääsisi yhtä vahvasti nojaamaan kuin esim. oliiviniveleen, joka meillä on kolmipalan lisäksi ollut satunnaisessa käytössä. Mietin myös, että pienestä vipuvarresta voisi olla apua muodon tasoittamiseen, joten ensin kokeiluun valikoitui tallikaverilla myytävänä ollut kolmipala-baucher. Hevonen olikin tällä kuolaimella alun kiukuttelun jälkeen vallan mainio ja olin jo kovasti innoissani ostamassa tätä kuolainta, kunnes totesin sääntökirjaa selattuani sen olevan koulukisoissa kielletty. Onneksi toiselta tallikaverilta löytyi ylimääräisenä vastaava kuolain sallittuna nivel-versiona ja sain tämänkin kuolaimen kokeiluun. Tuntumaa oli selkeästi enemmän, kuin kolmipala-baucherissa, mutta alun vahvan kädelle painamisen jälkeen tämäkin kuolain osoittautui toimivaksi ja päätin ostaa sen.
Eräs tallikaveri vinkkasi kuitenkin vielä omalle hevoselleen hyvin sopineesta suorasta muovikuolaimesta, joka myös on koulukisoissa sallittu ja tarjosi omaansa kokeiluun. Alku ei vaikuttanut kovinkaan lupaavalta – kun laitoin kuolaimen suuhun ja suitset päähän, Roni oli kovasti kiukustunut mokomasta muovipötköstä suussaan, aukoi suutaan ja narskutti kuolainta. Päätin silti kokeilla ratsastaa ja yllättäen hieman takkuisen alun jälkeen Roni alkoikin toimia todella hyvin. Tuntuma pysyi tasaisena ja kevyenä ja Ronin ärsyttävä päänheiluttelu väheni huomattavasti, minkä seurauksena minunkin oli huomattavasti helpompaa pitää käsi paikallaan ja ratsastaa jalalla. Tämän kuolaimen testailu jatkui ensin sileän treeneissä, mutta esteille en sillä heti uskaltanut lähteä.
Niinpä Maijan estevalmennukseen valikoitui kuolaimeksi tuttu ja turvallinen perus kolmipala. Treeni sujui ihan hyvin, kunhan Roni vaivautui kiinnostumaan harjoituksesta. Alkuun oli ilmeisesti Ronin mielestä liian pieniä esteitä ja siksi ihan tylsää, hevonen oli huolimaton ja kolisteli jumppa-innareilla jokaista estettä. Esteiden noustessa meno parani ja lopuksi hypätyt tehtävät, joissa pystyt kaarevasti innarilinjaa ennen / jälkeen olivat n. 115 cm ja okseri innareilta suoralla linjalla isoimmillaan 130 cm sujuivatkin mainiosti vaikka ratsastaja välillä räpelsi selässä ihan mitä sattuu. Muutenkin Maija kehui Ronin notkistuneen edelliseen treenikertaan verrattuna eli oli jo jotain asioita onnistuttu saamaan aikaankin valmennusten välissä. Olinkin kyllä ahkerasti treenannut mm. Maijan suosittelemia vastalaukkavoltteja, jotka alkoivatkin pikkuhiljaa sujumaan paremmin ja paremmin myös hankalammassa vasemmassa laukassa. Päänheiluttelua kuitenkin esiintyi taas tässä treenissä etenkin alussa, lopuksi Roni tietysti oli niin polleana hienoista hypyistään, että kulki loppuravissa oikein kivasti ja pyöreästi.
Koska Roni oli edelleen ajoittain aika epätasainen edestä, päätin että tällä kertaa hampaat saa tarkistaa joku oikeasti niihin erikoistunut henkilö. Tuulia oli suositellut meille jo aikaa sitten Ekohepossa käyvää Ulf Berglundia, mutta tarjolla olleet ajat eivät oikein koskaan olleet natsanneet omiin aikatauluihini. Tällä kertaa kuitenkin kävi tuuri ja Ulf tuli Ekohepoon juuri sopivaan aikaan ja pienen säädön jälkeen Ronille löytyi aika hammashoitoon. Mitään hälyttävää ei hampaista kuulemma löytynyt (ei esimerkiksi purentavikaa, josta Tuulialla aiemmin oli epäilys), mutta piikkejä hampaissa oli ja ne hoidettiin kunnolla pois. Oli kuitenkin hyvä, että oikeasti asiansa osaava hevoshammaslääkäri tarkisti suun, että saimme poissuljettua tuon purentavian mahdollisuuden.
Hammashoidon ja kuolainkokeilujen jälkeen Roni on nyt tullut koko ajan paremmaksi. Eilen pääsimme pitkästä aikaa Sannan estevalmennukseen, missä päätin ensimmäistä kertaa kokeilla muovikuolainta esteillä. Alkuun teimme kontrollitehtäviä puomeilla ja pikku ristikolla. Roni oli hieman pohkeen takana, mutta kun aloimme hyppäämään ja sain laukan auki, tehtävät sujuivat ihan huippuhienosti. Loppuun teimme radan, korkeudeltaan ehkä 100-110 cm ja se sujui ihan huipusti, yksikään puomi ei pudonnut ja homma pysyi loistavasti rytmissä, lukuunottamatta yhtä linjaa, jonne ratsastin itse sisään hieman väärin ja oli vaan pakko ratkaista eteenpäin ja jättää yksi askel välistä pois. Sannakin vaikutti olevan tyytyväinen meidän kehitykseen, kuulemma pitää jatkaa samaan malliin.
Tänään oli sitten oman tallin harkkakoulukisojen vuoro. Hieman arvelutti, kuinka hyvin koulumoodi löytyy, kun edellisenä päivänä on juuri treenattu esteitä, mutta hyvinhän se löytyi. Roni tuntui verryttelyssä todella hyvältä, melkeinpä parhaalta ikinä. Radalla ei ihan yhtä loistava fiilis löytynyt, mutta rata oli silti parhaita kouluratojamme ikinä. Kerrankin hevonen oli suurimman osan rataa tasainen edestä, ei häröillyt mitään ylimääräistä ja pysyi lyhyenä. Pari rikkoa rataan tuli ja takaosankäännökset olivat odotetusti surkeat, mutta kaikesta huolimatta olimme luokassa ensimmäiset ei sijoittuneet 0,4% erolla viimeiseen sijoitukseen. Olin rataan ja pisteisiin ihan älyttömän tyytyväinen, koska joukossa oli myös monta ihan oikeaa kouluratsastajaa ja oikeaa kouluhevosta ja siinä joukossa pärjäsimme noin hyvin! Luokka oli He A:10 ja edelliseen saman radan pistemäärään tuli 3% parannus eli suunta on todellakin oikea!
Syksyn aikana oma motivaatio ratsastukseen ja etenkin kilpailemiseen on ollut totaalisen hukassa, mutta tästä viikonlopusta tuli nyt ihan huikea boosti jatkaa treeniä kohti ensi kisakautta! Huippua, että on vasta marraskuu ja hevonen tuntuu parhaimmalta ikinä ja jopa suostuu esittämään sitä parastaan kouluradalla! Parin viikon päästä päästäänkin onneksi heti uudestaan Sannan treeneihin 🙂 Ehkä tämä elämä tästä pikkuhiljaa alkaa voittaa, raskaatkin ajat loppuvat onneksi joskus.
Viimeinen viikko ja viimeiset kisat
Julkaistu: 17 elokuun, 2014 Kategoria(t): Ei kategoriaa | Tags: i, Kisaraportti, Saksa 2014, Valmennukset 2 kommenttiaNiin se viimeinenkin viikko täällä sitten vierähti ja reissu lähestyy loppuaan. Oma lentoni lähtee täältä huomenna, Roni jää vielä hetkeksi tänne treeniin ennen kuin saan sen takaisin kotiin.
Katsellaan vesitehtävää väärästä suunnasta
Viikko meni valmennusten osalta jälleen pääasiassa koulutreenien merkeissä. Harjoittelimme tunneilla kouluohjelmaa viikonlopun kisoihin ja teimme muuta koulutreeniä. Treeneissä tuli kyllä oivalluksen hetkiä, mutta kyllä tässä vaan on hirmuisen paljon työtä tehtävänä ennen kuin ne ohjat alkavat pysyä kädessä ja hevonen suostuu liikkumaan jalasta eteenpäin ohjastuntumalla… Ihan perusasioita siis, mutta itselleni vaan niin käsittämättömän hankalia toteuttaa.
Torstaina teimme viikonlopun kisoja varten valmisteluna maastotreenin Münsterissa. Rata oli hieno; esteet olivat persoonallisia ja kivoja tehtäviä löytyi radalta. Tehtiin mm. suhteutettua, kaarevaa linjaa kahdella kapeahkolla valko-ruskealla pöydällä, ylöshyppy haudalla – alashyppy – pyöreä kapea este linjaa, hautoja sekä risusarjaa vinolinjalla, yksittäisinä sekä pieninä radanpätkinä. Roni toimi kokonaisuutena hyvin, ekalla kerralla piti ruskevalkoista pöytää käydä ihmettelemässä ennen ylitystä ja kerran tuli joku konflikti jo kauan ennen estettä, vaikka esteessä ei varsinaisesti ollut mitään ihmeellistä. Treenin lopussa tehty vesitehtävä ankka-alashyppy-veden läpi talo-esteelle oli taas Ronin suosikki, jostain syystä vesitehtävät ovat aina Ronin mielestä kovin hauskoja ja ne tehdään yleensä aina hyvällä fiiliksellä.
Hienoja esteita Münsterin radalla
Perjantaina teimme yhdistetyn koulu- ja estetreenin. Ensin kouluverryttely ja pari kertaa kisarata läpi ja lopuksi sitten estekentälle, jossa muutama verkkahyppy ja pieni rata kisakorkeudella. Treeni sujui aika mukavasti, Roni oli heti alkuun tavallista rennompi ja varsinkin jälkimmäinen koulurata tuntui huomattavasti meidän normaalia kouluratameininkiä paremmalta. Myös hypyt sujuivat hyvin, Roni hyppäsi varovaisesti ja itse sain säilytettyä hyvän rytmin.
Lauantaiaamuna lähdimme kisoihin vähän kuuden jälkeen. Tällä kertaa oltiin oikein hyvissä ajoin paikalla ja kansliassa käytyäni ehdin auttaa alkuun Sannaa hänen hevosensa laittamisessa valmiiksi kouluosuutta varten ja pitää hevosta sillä aikaa kun Sanna käveli esteradan. Sitten olikin sopiva aika laittaa Roni valmiiksi kouluverkkaan. Onneksi oli tullut Sannan käskystä kierrettyä hokit alle jo ennen kouluosuutta, koska oman luokkani kouluverryttely ja -rata olivatkin nurmella.
Verkan alku oli melkoista taistelua, Roni taas kerran hermostui verryttelyalueella muista hevosista eikä olisi millään halunnut kuunnella minun apujani. Loppujen lopuksi kuitenkin Roni alkoi talttua ja Sannakin ehti tulla verkkaan auttamaan, joten sain Ronin oikein hyvän tuntuiseksi ennen rataa. Rata alkoi kohtalaisesti ja olihan siinä matkan varrella joitakin hyviä pätkiä, mutta loppuradasta Roni levisi taas ihan liian pitkäksi. Tulos nyt ei sitten kovin mairitteleva taaskaan ollut, mutta oli se nyt sentään tämän reissun paras rata. Koulutreeniä vaan tarvitaan ihan valtavasti lisää, että opin pitämään ne ohjat kädessä ja ratsastamaan jalalla myös siellä radalla. Koska olen itse Ronin kouluttanut, niin molemmille on vähän kehkeytynyt huonoja tapoja. Roni ei halua kulkea lyhyellä ohjalla tuntumalla vaan yrittää nyppiä minulta ohjat käsistä ja itse annan ohjien valua, kun en jaksa pitää käsiä paikoillaan sitä nyppimistä vastaan. Samoin Roni ei reagoi tarpeeksi hyvin jalkaan enkä osaa itse sitä myöskään riittävän nopeasti käyttää. Töitä, töitä ja toivottavasti ne kouluprosentitkin vielä joskus lähtevät nousuun…
Koulun jälkeen pääsi heti rataesteille, joten vaihdoin vaan nopeasti Ronille estevarusteet. Sanna piti Ronia sen aikaa, että sain käveltyä radan, melkoista luksusta edelliseen kisaan verrattuna 😀 Sitten mentiin verkkaan, jossa tein ensin pari hyppyä molemmista suunnista puomi + ristikko -yhdistelmällä, sitten puomi + pysty samoin muutama hyppy kummastakin suunnasta ja sitten vielä okserille sama juttu. Lopuksi hyppäsin vielä yhden hypyn pystylle vähän korkeampana ja ilman apupuomia. Roni tuntui verryttelyssä hyvältä ja hypyt onnistuivat hyvässä rytmissä, vaikka viimeinen hyppy isommalla pystyllä aiheuttikin pudotuksen.
Radalla Roni tuntui ihan kohtalaiselta, vähän ehkä jännittyi ja tuli kättä vasten. Itse sain pidettyä rytmin ihan hyvänä ja etäisyydet esteille onnistuivat hyvin, mutta Ronilla ei nyt tällä kertaa vaan ollut kovin varovainen päivä ja kolme puomia tuli alas. Kuitenkaan ratsastuksessa ei Sannankaan mukaan ollut tällä kertaa mitään suurempaa vikaa, joten omalta osaltani olen ihan tyytyväinen. Joskus vaan on hevosellakin huonompi päivä ja Roni tulee helposti näin kauden edetessä aika huolimattomaksi rataesteillä, kun tehdään paljon maastoesteitä. Radan jälkeen varusteet pois ja hieman kävelytystä ja sitten Roni pääsi koppiin Clickin seuraksi syömään heinää.
Tosta noin hypätään kentän aidan yli
Saatuani Ronin koppiin ja syötyäni vähän eväitä lähdin kävelemään maastorataa. Alku vaikutti ihan mukavalta, pieni tukki, tukkiokseri ja sen jälkeen hieman isompi tukki siten, että alastulo oli ponnistuspaikkaa alempana. Sen jälkeen isolla pellolla yksinäinen pöytä ja pienen laukkapätkän jälkeen penkki. Sitten melkoisen kapea sianselkä ja kohti vesitehtävää, jossa oli talo – 2 askelta + alashyppy veteen – 2 askelta vedessä ja ylöshyppy pois vedestä. Vedeltä oli aika tiukka kaarros ruskealle mökille, jonka jälkeen laukattiin alas kuoppaan, ylös sieltä ja nuolenkärki. Sitten trakhener-hauta, jolta matka jatkui ensin alashyppy-sarjalle ja sieltä melko tiukalla kaarteella toinen sarja ylöshyppy – 2 askelta + tukki alamäkeen – askel + tukki.
Hieman pidemmän laukkapätkän jälkeen oli hauska tehtävä, jossa laukattiin ensin kaarteesta isohkolle tukille, jonka yli hypättiin hiekkakentälle ja siitä kaartaen esteelle, joka oli osa kentän aitaa. Tämä kohta vaikutti tavallaan hieman epäilyttävälle, mietitytti tajuaako hevonen, että tuolta kentältä on oikeasti tarkoitus hypätä aidan yli pois, kun sen ohjaa aitaa kohti. Mutta mielenkiintoista, luovaa maastoradan suunnittelua kyllä täällä!
Siitä matka jatkui sitten kohti kahden pöydän linjaa, kaksi askelta väliin ja toinen pöytä melko kapea. Sitten laukkapätkän jälkeen helppo ja kiva laavueste, siitä laitumen viertä polkua pitkin ja sen jälkeen loppurata olikin melko tuhti. Ensin iso pöytä ja sen perään kulma. Sitten kapeaa polkua puiden välistä metsään, metsästä hyppy ulos isohkon trakhener- haudan yli pellolle. Siellä tukki, pieni alamäki veteen, veden läpi ja ylämäen päällä toinen tukki. Kaarevalla linjalla kaksi risuestettä kahden askeleen välillä ja viimeisenä vielä pienehkö talo. Tällä kertaa hieman lyhyempi matka ja vähemmän esteitä kuin edellisellä L:n radalla.
Kun olin kävellyt radan, oli kilpailussa hieman taukoa ja oli aikaa syödä. Ruokavalikoima täällä kyllä on kisoissa melko yksipuolinen, joka kisapaikalla tuntuu olevan tarjolla bratwurstia tai jotain muuta makkaraa sekä ranskalaisia majoneesilla ja ketsupilla eikä juuri muuta 🙂 Juomaksi saisi olutta, mutta itse en sitä ole koskaan oppinut juomaan, joten onneksi tarjolla on myös limsaa ja vettä.
Ruokatauon jälkeen oli Sannan vuoro lähteä maastoradalle. Katsoin radasta sen mitä autolta suht helposti pääsi näkemään eli alun ja lopun. Ei voi muuta kuin ihastella, kuinka sujuvan näköistä on ammattilaisen meno, vaikka alla on 5-vuotias hevonen! Sannan radan jälkeen hoidettiin Click ja laitetiin koppiin, minkä jälkeen lähdimme Sannan kanssa yhdessä kävelemään minun maastoratani. Oli mukavaa taas päästä valmentajan kanssa kävelemään rataa, niin saa aina paljon paremman ajatuksen siitä miten se rata kuuluisi ratsastaa.
Radan kävelyn jälkeen oli vielä aikaa kahviin ja omenapiirakan palaseen ja sitten pitikin varustaa Roni maastostartiin ja lähteä verryttelyyn. Verkka sujui ihan ok, itselläni oli tosin hieman välillä etäisyydet hakusessa, mutta Roni toimi mukavasti ja oli ihan hyvä fiilis lähteä radalle. Radalle lähtiessä Roni kävi vähän liikaa kierroksilla ja meinasi vaan jäädä lähtökarsinaan pomppimaan, joten rata alkoi vähän huonossa rytmissä. Kolmen ensimmäisen esteen jälkeen kuitenkin sain kaasutettua kunnolla, kuten Sanna oli ohjeistanut tarvittaessa tekemään ja niin laukka lähti rullaamaan. Pöytä, penkki ja sianselkä menivät aikalailla suunnitelman mukaisesti, samoin vettä ennen olevan talon sain tehtyä niin kuin Sanna oli ohjeistanut ja sekin sujui hyvin, vaikka edellisessä kisassa saman tyyppisellä taloesteellä oli se ainoa ongelma. Matka jatkui mukavasti ja suunnitelman mukaan, kunnes se kentän aitakin tuli ylitettyä. Siitä tultiin hieman erilaiseen paikkaan pellolle, mistä Roni jännittyi ja päätti poistua paikalta, kun itse yritin kääntää esteiden linjalle. Siitä siis yksi kielto, n. 20 m ennen koko estettä… Itse tehtävä eli se kahden pöydän linja onnistui kyllä hyvin, kun vaan ensin onnistuin pääsemään esteelle saakka. Matka jatkui talon pihatietä, missä Roni hieman jännityi lisää, mutta onneksi seuraava este oli helppo ja mukava ja siitä saatiin taas rentous ja rytmi kohdalleen. Iso pöytä ei tuntunut missään (vaikka itse olin hieman sen kokoa jännittänyt) ja samoin kulma ylittyi ongelmitta.
En jäänyt metsäpolullakaan puihin polvista kiinni ja onnistuin ratsastamaan ison trakhenerin niin kuin oli suunniteltukin ja sekin ylittyi vaikeuksitta. Samoin radan loppu meni ihan sujuvasti, vaikka risuesteillä ehkä kaarre olisi voinut olla vähän sulavampi. Hieman kertyi matkalta yliaikaa, kun tuli tehtyä se ylimääräinen ympyrä ennen pöytälinjaa, mutta kokonaisuutena aika sujuva ja mukava rata jälleen. Kyllähän me molemmat vielä tarvitaan rutiinia tämän tason radoille, mutta niinhän sitä rutiinia saa, että niitä ratoja pääsee erilaisissa paikoissa tekemään.
Muutama loppuradan este
Seuraava viikonloppu on vapaa kisoista, silloin toivottavasti Roni matkustaa kohti Suomea. Jos matka-aikataulut osuvat kohdalleen ja matka sujuu hyvin, niin seuraavana meillä on tarkoitus startata kotikisoissa Kangasalla. Haikea mieli, kun täältä pitää lähteä pois. On vaan niin paljon kehittävämpää itselle ja hevoselle, kun on lähes joka päivä mahdollista ratsastaa valmennuksessa! Mutta tänäkin vuonna tämä oli todella opettavainen reissu. Aina on todella mielenkiintoista päästä kisaamaan erilaisiin paikkoihin, kuin mitä Suomessa on tarjolla ja on myös ollut todella kiinnostavaa ja opettavaista täällä seurailla huippuratsastajien työskentelyä. Toivottavasti taas ensi vuonna on varaa tehdä uusi treenimatka!
Tehokkaita tallipäiviä ja kommellusten kisaviikonloppu
Julkaistu: 11 elokuun, 2014 Kategoria(t): Ei kategoriaa | Tags: Kisaraportti, Kotiharjoittelu, Saksa 2014 Jätä kommenttiTorstai ja perjantai täällä kuluivat aikalailla samoissa merkeissä kuin keskiviikkokin. Aamulla tein kumpanakin päivänä hieman tallihommia Veeran apuna ja molempina päivinä sain ratsastaa myös pari muuta hevosta Ronin lisäksi. Perjantaina myös juoksutin yhden nuorukaisen. Jälleen oli opettavaista ratsastaa muitakin kuin omaa hevosta, etenkin kun sain kumpanakin päivänä tehdä yhdellä hevosella itsenäisen koulutreenin ja pääsin siis oikein kunnolla fiilistelemään miltä tuntuisi ratsastaa vaikkapa koulurataa ihan erilaisella hevosella kuin oma.
Kouluohjelman alkua
Ronin kanssa treenasin keskiviikkona kouluohjelmaa viikonlopun kisoja varten. Ohjelman opettelussa oli oma haasteensa, kun se piti opetella saksankielisestä ohjelmavihkosta eikä ollut ketään apuna kertomassa mitä ko. ohjelmassa kuuluu tehdä. Kouluradan kirjaimetkin olivat erilaiset kuin Suomen lyhyillä radoilla, joten sekin toi hieman lisähaastetta. Jotenkuten onnistuin ohjelman mielestäni tulkkaamaan ja samalla opin paljon uutta hevossanastoa saksaksi. Roni tuntui treenissä varsin hyvältä, edellisen päivän maastossa tehdyt siirtymisharjoitukset olivat selvästi tuottaneet hyvää tulosta.
Pöytäeste kauniisti koristeltuna
Laavueste vinoilla risuilla
Kisaataan vai eikö kisata, siinä vasta pulma
Julkaistu: 7 elokuun, 2014 Kategoria(t): Ei kategoriaa | Tags: Kisaraportti, Saksa 2014, Valmennukset Jätä kommenttiEdellisen kirjoituksen aikaan oli suunnitelmana vielä tehdä ensimmäisenä kisana täällä Telgten A**, mutta niin ne suunnitelmat muuttuu… Toiseen suunnittelemaani kisaan ei kuitenkaan päässytkään ilmoittautumaan suunnittelman mukaiseen L-tason luokkaan, vaan tarjolla oli vain A**. Tuntui tyhmältä startata täällä vain Helppoa vastaavia luokkia, kun sitä olisin voinut tehdä Suomessakin, joten aloin sitten miettiä pitäisikö vaihtaa Telgtessä luokkaa L-tasoiseen. Sannakin kannatti sitä ajatusta, kun kerran L:n tehtäviä oli kyseisellä radalla jo treenattukin, joten aloin säätämään luokan vaihtoa, kunnes kävi ilmi, että Telgten kisa perutaan kokonaan sääolosuhteiden vuoksi. No, märältähän siellä treeneissäkin kyllä näytti ja sen jälkeen vettä tuli vielä lisää, joten eipä ihme. Mutta silti harmitti ihan älyttömästi.
Koulutreeniä ilman jalustimia, kuva Justiina Tolkki
Noh, jatkettiin sitten treeniä sillä oletuksella, että kisoihin ei olla sunnuntaina menossa. Torstaina treenailimme Sannan koulutunnilla ilman jalustimia. Ohjelmassa oli jälleen ihan perustyöskentelyä pääty-ympyrällä, ilman jalustimia. Yritin opetella pitämään kättä paikallaan ja ratsastamaan jalalla, tehtiin siirtymisiä askellajien välillä ja sisällä. Lopputunnista Roni tuntuikin kohtalaisen kivalta, mutta jäi aavistuksen sitkeäksi oliivinivelkuolaimella.
Seuraavan päivän treeniin vaihdoin sitten taas kolmipalaan ja Roni tuntuikin heti vähän paremmalta ja rennomalta. Ota nyt näistä kuolainasioista taas selvää, yksi valmentaja sanoo yhtä, toinen toista ja itse on sitten ihan kuutamolla siitä, että onko oma fiilis asiasta oikea vai ei 🙂 Tunnin aiheena oli tällä kertaa kavalettitreeni. Pian treenin alettua minulta komennettiin jalustimet pois ja siitähän vasta tuska alkoi, kun sisäreidet olivat jo edellisen päivän treenistä tosi kipeät. Täytyisi vaan opetella istumaan satulassa ilman että puristaa reisillä, niin ei tulisi reidet niin älyttömän kipeiksi… Noh, ensin lähti jalustimet, seuraavaksi sitten jotain muuta. Olin jo koko täällä olon ajan kuullut kommentteja siitä, että ohjat ovat liian pitkät ja valuvat käsistä ja nyt uhkaus ohjien katkaisusta sitten toteutui. Sakset käteen, ohjat poikki ja kas, eipä voi enää pitää liian pitkiä ohjia tai antaa niiden valua, koska sitten päätyy ratsastamaan kokonaan ilman ohjia 😀 Roni ei oikein halunnut alkuun hyväksyä tuntumaa lyhyeämmällä ohjalla ja minulla oli suuria vaikeuksia saada hevosta pohkeesta eteenpäin. Loppua kohti kuitenkin homma alkoi toimia ja Elmon mukaan ratsastus loppuravissa oli parasta mitä hän on minulta koskaan nähnyt. Näemmä siis ohjien katkaisu kannatti, vaikka kerran kyllä pudotin toisen ohjan kädestä 😀
Lauantaina oli alunperin tarkoitus hypätä, mutta sitten löytyikin kisa, johon oli vielä mahdollista sunnuntaille ilmoittautua. Siellä oli tosin pelkkä L-luokka tarjolla, mutta päätimme silti, että minun on ok mennä se, vaikken kyseisessä paikassa ollutkaan päässyt treenaamaan. Kauhea säätö kisailmoittatumisen ja vierailulisenssin toiseen kisaan siirtämisen kanssa, mutta onnistuin lopulta ilmoittautumaan kisaan. Koska seuraavapäivä sitten olikin kisapäivä, piti hyppysuunnitelmat unohtaa ja treenata koulurataa. Ratsastin tunnin jälleen pätkäohjilla ja sain Sannalta hyviä vinkkejä radan ratsastukseen. Rata tuntuikin treenissä aika kivalta, paljon paremmalta kuin sama ohjelma on Suomessa treeneissä tai kisoissa tuntunut. Treenin jälkeen vielä pesin ja letitin Ronin sekä puhdistin ja pakkasin kisavarusteet.
Sunnuntaina startattiin kisoihin kuuden jälkeen aamulla. Matkalla onneksi sai vielä nukkua, matkaa kisapaikalle oli useampi tunti kun ei tällä kertaa lähikisoja löytynyt. Saavuimme kisapaikalle ihan hyvissä ajoin ja menimme kansliaan, mutta yllätys yllätys minua ei ollutkaan lähtölistalla vaikka olin omasta mielestäni saanut kuittauksen että on ok osallistua. No, pienen säädön jälkeen onneksi sain luvan startata lähtönumerolla 15 ja pääsin vihdoin laittamaan Ronia kuntoon ja verryttelemään.
Kisapaikalla oli ihan hirveästi pieniä polttiaisia ja Roni ärsyyntyi niistä todella paljon. Verryttely kouluradalle oli melkoista tuskaa, kun hevonen ei suostunut tekemään oikeastaan mitään muuta kuin viskomaan päätään ja jäi ihan älyttömän pahasti pohkeen taakse, ärsyyntyneenä paikalleen pomppimaan. Loppujen lopuksi juuri ennen rataa sain kuitenkin Ronin tosi hyvän tuntuiseksi ja olin ihan hyvällä fiiliksellä menossa radalle. Rataa kiertäessä yritin noudattaa Elmon ohjeita ja pitää siirtymisillä hevosen kasassa, mutta Roni jännittyi ja en vaan enää saanut sitä hyväksi. Rata meni siis normaaliin tapaaan pitkänä hölkötellessä ja pisteet olivat sen mukaiset eli ihan todella surkeat 😦
Sitten yritettiin kiireen vilkkaa ehtiä Veeran kanssa kiertämään maastorata. Rata oli aika pitkä, joten jo lähtieässä näytti siltä, että emme ehdi koko rataa kiertää ennen kuin eläinlääkärin tarkastus alkaa. Päättettiin kuitenkin kiertää sen verran mitä ehditään ja kyllähän siinä esteelle 22/28 asti ehdittiinkin. Itseäni moni este hirvitti melko lailla, etenkin 21 iso trakhener-hauta eikä olo tuntunut muidenkaan esteiden suhteen kovin varmalta. Seuraavaksi olikin pakko kiiruhtaa viemään hevosia eläinlääkärin tarkastukseen, mikä oli tässä kisassa vähän virallisempi tilaisuus. Elmo opasti minua harjoittelemaan hevosen kanssa juoksemista ja virittämään hevosen hyvin ennen omaa tarkastusvuoroa, että tarkastuksessa Roni lähtisi sitten reippaasti raviin pyydettäessä. Tätä tuleekin liian harvoin kunnolla treenattua, kun Suomessa tarkastus on aina vähän sinne päin 🙂 Roni ei yleisesti ravaa kovin hyvin tarkastuksissa, joten lisää treeniä Elmon ohjeilla täytyy ottaa nyt ohjelmaan ennen kisoja. Tarkastus tuli läpäistyä, vaikka pientä säätöä siinä olikin ja sitten piti alkaa äkkiä varustautumaan rataesteille.
Ehdimme juuri ja juuri kävellä radan, joka vaikutti melko haastavalta. Esteet olivat tapissa, paljon erikoisempia portteja, vesimatto, lainelankut ja moni este hankalasti alamäkeen. Sitten äkkiä hevoset kuntoon ja verryttelyyn. Meillä Ronin kanssa verkka sujui todella huonosti. Verkkapysty oli ei-minkään-värinen ja harva, joten tietenkin Roni pudotti sen jokaisella hypyllä, oli pohkeen takana ja viskoi päätään ötököiden takia. Samaan aikaan radalla näkyi todella huonoja suorituksia, paljon pudotuksia, paljon kieltoja ja juuri minua edeltävä ratsukko liukui kiellossa ikävästi esteen läpi. Kaiken tämän seurauksena lähdin radalle puoli paniikissa ja tulos olikin sitten sen mukainen. Ratsastin ihan liian kovaa, hevosta estettä kohti jahdaten ja senhän tietää mitä tuolla tyylillä vaikealla radalla tulee, paljon pudotuksia. Onneksi kuitenkaan ei kieltoja, joten pääsimme jatkamaan kohti maastoa massiivisella virhepistemäärällä… Fiilis oli kuitenkin aikalailla maansamyynyt, melkoisia pohjanoteerauksia olivat omat suoritukset niin koulussa kuin rataesteilläkin.
Koko radan kaunein este, ihana punertava pensasaita. Taustalla näkyy myös se toinen pensasaitaeste.
Esteosuuden jälkeen hoidimme hevoset nopsasti autoon syömään heinää ja lähdimme Elmon ja Veeran kanssa kiertämään maastoradan. Elmo antoi hyvät ohjeet kaikille esteille, joten tuli hieman varmempi fiilis maaston suhteen. Rata oli lähes 4 km pitkä, esteitä 28, joista yksi sarja ja ihanneaika 7 minuuttia. Pisin rata mitä koskaan tähän mennessä olin kohdannut. Radalla oli paljon hienoja esteitä, jollaisia ei Suomessa oikeastaan ikinä näe, mm. kaksi ihan aitoa pensasaitaa esteinä, upeita jalopuutukkeja jne. Omaa maastostarttia odotellessa ehdin onneksi myös syömään, koska koko päivä siihen asti oli mennyt aika köykäisillä eväillä. Kun luulin, että ei ole kisoja, en ollut ostanut mitään kisaevästä, joten aamuviidestä iltapäivä kahteen menin yhden jugurtin, yhden pienen smoothiepullon sekä ison mehupullon voimin. Saksalaiseen tapaan kisaruuaksi oli tarjolla lähinnä makkaraa, mutta sekin maistui NIIIN hyvältä nälkäisenä 😀
Ruuan jälkeen varustin Ronin ja itseni maastoradalle ja lähdin verryttelemään. Verkkaesteinä oli vain pari pientä tukkia, joten niitä sitten hypättiin. Maastoverkassa Roni tuntui paljon paremmalta kuin esteverkassa eivätkä ötökätkään enää niin paljon ärsyttäneet, kyllä kenttähevonen tietää milloin ollaan asian ytimessä ja unohtaa turhan ötököistä hötkyilyn.
Pian alkoi oma starttivuoro lähestyä ja siirryin lähemmäs lähtökarsinaa odottelemaan. Silti lähtö pääsi hieman yllättämään, lähettäjä nimittäin alkoi laskemaan aikaa kymmenestä alaspäin heti kun edellinen ratsukko tuli maaliin. Ihan sitä en ollut odottanut, joten meinasin myöhästyä lähdöstä ja kellonkin sain päälle vasta lähdettyäni liikkeelle. Rata sujui mukavasti suunnitelman mukaan. Muistin Elmon antamat ohjeet ja onnistuin pääosin niitä noudattamaankin. Puolessa välissä rataa tosin huomasin jännittäneeni niin paljon, että en ollut oikein muistanut hengittää kunnolla ja jouduin oikein erikseen muistuttamaan itseäni siitä, että rata on pitkä ja nyt täytyy hengittää ettei kunto lopu ihan kesken. Tämän muistutuksen jälkeen loppuratakin sujui suunnitellusti ja niinpä pääsimme ensimmäistä kertaa vaativaa tasoa vastaavan maastoradan estevirheittä maaliin. Myös sen kammoamani ison trakhener-haudan 🙂 Yliaikaakaan ei tullut kuin 20 s, mikä oli yllättävän hyvä, koska moni otti radalta yliaikaa jopa minuutin. Maastoon siis olin todella tyytyväinen, vaikka muuten kisa menikin ihan totaalisen pieleen.
Se pelottava trakhener-hauta, joka ei sitten ollutkaan niin pelottava
Kisan jälkeen tehtiin maanantaina taas maastohölkkää ja tiistaina koulutreeniä. Tiistaina Roni joutuikin oikein kunnolla töihin, kun Sanna kiipesi osaksi aikaa selkään. Oli tosi opettavaista nähdä taitavan ammattilaisen ratsastavan omalla hevosella. Sain paljon uutta ideaa siihen, miten hevosta pitää korjata pohkeen eteen ja miten taas olla hiljaa heti kun pohje on saatu läpi. Onhan Sanna toki aiemminkin Ronin kyydissä ollut, mutta itse en ole koskaan sitä aiemmin päässyt näkemään. Todella mielenkiintoista siis oli tällä kertaa se nähdä.
Viime yönä Sanna ja Elmo lähtivät kisareissulle kohti Puolaa, joten tänään olen autellut Veeraa tallitöissä ja kotiin jääneiden hevosten liikuttamisessa. Aamulla siivoilin karsinoita ja juoksutin kaksi nuorta hevosta sekä pesin pari koneellista omia ja Ronin pyykkejä. Lounaan jälkeen sitten ratsastelin yhden Sannan hevosen maastossa ja jaoin päiväheinät. Myös Ronin kanssa kävimme Sannan ohjeiden mukaisesti maastossa treenaamassa siirtymisiä askellajien välillä ja sisällä, pätkäohjilla 😀 Roni tuntui varsinkin lopussa todella hyvältä, nyt taas tietää millaista fiilistä pitäisi kentälläkin saada haettua. Aktiivisen päivän jälkeen olo tuntui edelleen tosi energiseltä, joten illalla kävin vielä juoksulenkillä. Oli paljon mukavampi juosta, kun oli hieman viileämpi sää kuin on aiemmin täällä lenkkeillessä ollut. Nyt sitten nukkumaan ja huomenna varmaan melko samanlainen päivä kuin tänäänkin 🙂
Ekojen treenien kuulumiset
Julkaistu: 31 heinäkuun, 2014 Kategoria(t): Ei kategoriaa | Tags: Saksa 2014, Valmennukset Jätä kommenttiLauantaina tänne Warendorfiin saavuttuani ratsastin Ronin itsenäisesti kentällä. Matka oli vaatinut verojaan ja Roni oli aika laiska ja jäykkä, mutta vertyi sitten jonkin ajan päästä kohtalaiseksi ja se sai riittää sille kertaa, kun hevonen oli kuitenkin ollut kolme päivää liikuttamatta ja matkalla.
Paluu hiljaisuudesta ja lähtö Saksaan
Julkaistu: 25 heinäkuun, 2014 Kategoria(t): Ei kategoriaa | Tags: Henkinen valmennus, Kisaraportti, Video Jätä kommenttiBlogi on taas vaihteeksi ollut tauolla, koska elämä hevoskuvioiden ulkopuolella on ollut myllerryksessä eikä kirjoittelu oikein ole maistunut. Ronin kanssa on silti koko ajan treenailtu normaalisti ja ratsastus onkin ollut todella tärkeä henkireikä muun mylläkän keskellä. Kenttäkisakauden pääsimme aloittamaan vasta kesäkuun puolivälissä, kun jouduin jättämään Niinisalon avauskisan väliin työreissun vuoksi. Kauden ekojen kisojen vuoksi jouduimme siis ajamaan niinkin kauas kuin Ouluun ja seuraaviin kisoihin Nykarlebyhyn. Kummassakin noista ensimmäisistä kisoista luokkana oli Helppo ja tulos oli kaikkea muuta kuin toivottu, Oulussa huonosti sujui jokainen osuus ja Nykarlebyssä etenkin maasto, jossa otimme samalle esteelle kaksi kieltoa. Aiempien kisojen ongelmista huolimatta päätin kuitenkin startata Niinisalon heinäkuun kisassa Va B, koska rata siellä on meille tuttu ja pääsimme vielä edellisenä viikonloppuna sitä harjoittelemaankin.
Ehkäpä kirjoittelen vielä Niinisalon viimeistelytreeneistä vielä erillisenkin postauksen, mutta tässä maistiaisiksi pätkä kypäräkameran videota Elmon maastoestetunnilta
Kisaan lähdin hyvin sujuneiden este- ja maastoestetreenien jälkeen ihan hyvällä fiiliksellä. Kisoja edeltävällä viikolla sain kylläkin pahan kesäflunssan ja treeni oli vähän vaisua. Hioimme silti kouluradan kuvioita Tepa Sillantien tunnilla, mutta kouluosuus tuntui etukäteen kaikkein hankalimmalta. Kisaa edeltävänä iltan ratsastin Ronin Niinisalossa ja harjoittelimme vielä rataa, joka sujuikin viimeisessä treenissä niin superhienosti että en voinut muuta kuin toivoa saman onnistuvan myös seuraavana päivänä.
Valitettavasti tilanne oli taas kisaympyröissä ihan eri kuin treeneissä enkä millään saanut Ronia rennoksi verryttelyssä. Siihen nähden rata sujui yllättävän hyvin, jopa paremmin kuin verryttely ja teimme ihan tasaisen rikkeettömän radan. Harmi kyllä, se ei taaskaan riittänyt kuin hieman yli 57% tulokseen eli aikalailla luokan häntäpäässä oltiin koulun jälkeen, vaikka omasta mielestäni rata tuntuikin hyvältä. Kouluradastakin on video olemassa, mutta itsekriittisenä tyyppinä en kehtaa sitä julkistaa koska se näyttää mielestäni melko kamalalta. Tunne ei todellakaan ollut sama kuin se mitä videolla näkyy… Koulun jälkeen olin aivan näännyksissä ja tuskanhiki päällä flunssan vuoksi, mutta päätin silti jatkaa kisaa kun siellä kisapaikalla kerran oltiin.
Siispä Ronille estevarusteet päälle ja hokit jalkaan ja eikun esteverryttelyyn. Roni tuntui verryttelyssä ihan kohtalaisen hyvältä, muttama pudotus kyllä verkkahypyillä otettiin, mutta enemmän oli kyse omista ratsastusvirheistä kuin hevosen huolimattomuudesta. Pian olikin aika siirtyä verkkaamaan ja omaa vuoroa odottamaan nurmen puolelle, missä oli vielä yksi hyppy-yritys. Viimeinen hyppy sujui ongelmitta ja sitten pääsinkin pian jo radan puolelle. Rata sujui kerrankin mainiosti, ykkösellä vielä oli vähän turhaa säätämistä ratsastajan taholta, mutta sen jälkeen homma alkoi rullaamaan ja rata tuntui melko helpolta ja sujuvalta. Nollalla virhepisteellä päästiin maaliin, varmaan yksi elämäni parhaita esteratoja kokonaisuutena! Tässä video myös esteradalta:
Iltapäivän ohjelmassa oli vielä maastoradan näyttö, jossa puhti loppui itseltä ihan totaalisesti puolivälissä radan kävelyä. Jotenkin jaksoin raahautua loppuun asti ja onneksi sen verran tuttu rata oli kyseessä, ettei uusintakävelylle ollut tarvetta! En nimittäin todellakaan olisi flunssaltani enää toiseen kierrokseen kyennyt. Ilta kului lepäillessä ja mielikuvaharjoittelun parissa. Hinkkasin mielessäni coffinia uudestaan ja uudestaan, jotta tällä kertaa muistaisin kisassa ratsastaa niinkuin Elmo oli treeneissä ohjeistanut. Paine coffinista suoriutumiseen oli aika kova, koska se oli meille ongelma kummassakin aiemmassa Va B startissa viime kesänä ja myös hedelmäpöytä tuotti toisessa kisassa ongelmia. Nyt yritin tehdä kaikkeni, etteivät samat ongelmat toistuisi.
Aamuksi olo taas levon myötä hieman parani, mutta verryttely kipeänä helteessä oli silti rankkaa. Maastoon pääsimme starttaamaan sijalta 10 ja olin luokan kolmanneksi viimeinen lähtijä. Verkka-alueelta näki ja kuuli hieman kisaradan tapahtumia ja coffinilla näkyi tässäkin kisassa paljon virheitä ja jopa useita putoamisia. Se ei ollut mitenkään omiaan lisäämään omaa luottavaisuutta, mutta onneksi kyseisellä esteellä näkyi muutamia hyviäkin suorituksia ettei homma alkanut sentään tuntua ihan mahdottomalta.
Maastoradalla Traktorinrenkaalla
Pian koittikin oma starttivuoroni ja lähdimme radalle. Radan alku sujui hyvässä rytmissä ja neljä ensimmäistä estettä sujuivat mainiosti. Kapealle traktorinrenkaalle tulin vähän huonosti sisään, mistä aiheutui pieniä ongelmia toisella rengasesteellä ja niiden jälkeen seuranneella tukkiokserilla. Tukkiokserin hyppy oli liian laaka, mutta kunnialla kaikista esteistä silti yli selvittiin. Sen jälkeen kukka-aita ja sitten oli edessä pelätty coffin. Pidin mielessä Elmon neuvot ja lähestyin estettä todella rauhallisessa tempossa, lähes rataestelaukkaa ja hevonen tiukasti ohjan ja pohkeen välissä. Ja kas, kun ratsastin niinkuin valmentaja oli neuvonut, niin se estehän ylittyi kerrasta ongelmitta. Sitten oli vuorossa laukkapätkä ja seuraava kammoeste hedelmäpöytä. Myös sitä kohti lyhensin laukan reilusti rataestetempoon ja yritin pitää paketin kasassa ja niinpä sekin ylittyi ongelmitta vaikka hyppypaikka ei esteelle ollutkaan ihan optimaalinen. Tukkieste ja juoksuhauta sujuivat ihmeemmittä ongelmitta ja lähestyimme rannan rinteeseen hypättävää tukkia. Tukki kyllä ylittyi, mutta sen jälkeen Roni kompastui ja menetti vähän tasapainoa, enkä itse tajunnut reagoida asiaan riittävän nopeasti vaan käänsin kompuroinnista huolimatta 90 astetta nuolenkärjelle. Roni oli kuitenkin niin epätasapainossa, että hyppääminen olisi ollut käytännössä mahdotonta, joten siihen kielto ja voltin kautta uusi lähestyminen, jonka jälkeen pääsimme ongelmitta yli. Tässä kohtaa alkoi flunssa painamaan ratsastajaa ja loppurata menikin vähän ajellessa. Onneksi esteet olivat helpohkoja ja tuttuja ja Roni suoriutui kaikista lopuista virheittä ratsastajan vain ohjaillessa esteeltä toiselle. Sitten oltiinkin jo maalissa ja tulos oli kiellosta ja muutamista aikavirheistä huolimatta meidän kauden paras sekä paras tähän mennessä tekemämme Va B-tason tulos. Siihen ei voi olla tyytymätön vaikka toki hieman harmittaa, että sijoitus jäi rannan kompuroinnin vuoksi saamatta. Teimme nimittäin maastossa melkoisen nousun, kun kärkipään ratsukoilla oli paljon ongelmia coffinilla ja lopputuloksissa olimmekin yhdellä kiellollakin seitsemänsiä. Sijoitus olisi siis ollut ilman sitä kompurointia mahdollinen, jopa varsin todennäköinen.
Niinisalon jälkeen Roni sai viettää kisavapaata ja tehdä kevyehköä treeniä, kunnes tämän viikon tiistaina lastasin Ronin kuljetusfirman autoon ja lähetin matkalle kohti Saksaa. Tänään Roni on päässyt perille Warendorfiin ja sinne suuntaan itsekin huomenna. Seuraavien kolmen viikon ajan treenaillaan Sannan ja Elmon valmennuksessa Saksassa ja toivottavasti myös päästään kisoihin. Tarkoituksena olisi startata yksi A**-luokka (n. Helppo) ja kaksi L-luokkaa (n. Va B) ja palata sen jälkeen taas uusien oppien kera Suomen kisaradoille. Raporttia seuraa, kunhan pääsen itsekin paikalle ja päästään taas kunnon treeniin kiinni.
Kunto kohoaa, vai kohoaako?
Julkaistu: 13 huhtikuun, 2014 Kategoria(t): Ei kategoriaa | Tags: Kuntomittaus, Ratsastajan hyvinvointi, Ratsastuksen tukilajit Jätä kommenttiUrakoidaampa näitä rästiin jääneitä postausaihioita nyt kasaan, kun kerrankin on vähän aikaa. Aihe josta minun on jo pitkään ollut tarkoitus kirjoittaa on se, että pääsin mukaan Jyväskylän yliopiston tutkimukseen, jossa tutkitaan voima- ja kestävyysharjoittelun vaikutuksia esteratsastuksen ratasuoritukseen. Tutkimuksesta voi lukea tarkemmin täällä. Ronikin joutuu hieman osallistumaan mittauksiin, koska osa mittauksista tehdään hevosen kanssa.
Tässä varustuksessa lähdettiin esteradalle
Ensimmäiset tutkimukseen liittyvät mittaukset olivat 9.3. Ypäjällä. Matkaan pääsy oli monien vaiheiden takana, kun ensin huomasin traikusta hajonneen jarruvaijerin ja lisäksi tallin pihalla häiriköi kuusipeura, joka oli hieman liian tuttavallinen ja yritti tunkea talliin, meni Ronin kanssa Ronin tarhaan jne. Kaikista kommelluksista huolimatta päästiin Ronin kanssa lopulta matkaan ja Ypäjällä ensimmäinen ohjelmanumero oli EKG-mittaus ja ensimmäinen verikoe minulle. Mittauksen jälkeen minulle puettiin sykevyö ja lähdin varustamaan Ronia ja verryttelemään ulkokentälle. Mittausta varten tulimme maneesiin, jossa Ronikin sai sykevyön. Itselleni laitettiin päälle hapenottokykyä mittaava maski, joka näkyy kuvassa.
Varsinainen testi kulki niin, että teimme 5 min. alkuverryttelyn sisältäen hieman ravia ja laukkaa sekä verryttelyhypyt pystyllä ja okserilla. Verryttelyn jälkeen otettiin jälleen minulta verikoe ja sitten oli ratasuorituksen vuoro. Rata hypättiin kisakorkeudella, meidän tapauksessa 110 cm. Alunperin minulla oli ollut suunnitelmissa hypätä 120 cm, mutta koska Niihaman kisoissa homma ei oikein sujunut, päätin että tällaisessa erikoistilanteessa ja -varustuksessa on parempi pysytellä hieman varmemmissa estekorkeuksissa. Rata sujui kohtalaisesti, tosin ensimmäisellä esteellä Roni unohti nostaa jalat, kun jäi hieman tuijottamaan ratahenkilökuntaa ja lisäksi yhdelle esteelle otimme kiellon. Este oli okseri, jossa alimmaisena oli sininen lankku eli muistutti hieman vettä, jostain syystä vesimattojen kanssa on ollut lieviä ongelmia mm. Ypäjällä aluevalmennuksen coffinilla, kotitreeneissä ennen Niihamaa, Niihaman kisassa ja nyt täällä. Täytynee siis niitä treenailla lisää, että saadaan palautettua hyvä fiilis niiden osalta, kun Ronilla ei aiemmin ole ongelmia niiden kanssa ollut. Radan jälkeen otettiin taas verikoe ja lähdettiin 5 min. loppuverryttelyyn. Loppukeventelyn jälkeen otettiin vielä viimeinen verikoe ja purettiin ylimääräiset varusteet itseltä ja hevoselta, jonka jälkeen siirryimme ulos aurinkoiseen metsään loppukävelemään.
Maski vaikutti ratsastukseen jonkin verran, koska sen kanssa oli hieman hankalaa hengittää. Lisäksi Ronin kanssa käytän pidättämiseen pääasiassa uloshengitystä, koska Roni ärsyyntyy liiallisesta ohjan käytöstä, mutta nyt noiden hengityspidätteiden tekeminen oli melkoisen hankalaa. Muuten varusteet eivät vaikuttaneet esim. tasapainoon tms. Tässä video radasta.
Pari viikkoa myöhemmin testaus jatkui ilman hevosta tehdyillä testeillä Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksen laboratorioissa. Ensin mitattiin maksimivoimaa ala- ja ylävartalossa sekä puristusvoimaa ja kuvaan kuului tietenkin taas verikoe. Seuraavaksi oli vuorossa tasapainotesti, johon kuului tasapainoanturilla seisomista normaalissa seisoma-asennossa silmät auki ja kiinni sekä 10 min. tasapainotesti esteratsastuksen kevyen istunnan asennossa seisten. Ennen testiä otettiin jälleen verikoe. Tuo 10 min. ”kevyessä istunnassa” laittoi todellakin jalat hapoille ja sen jälkeen täytyi jaksaa vielä hapenottokykyä mittaavaan testiin. Testi tehtiin kuntopyörällä niin, että päässä oli jälleen tuo hapenottokykyä mittaava maski ja sykevyö ja tässä varustuksessa poljettiin tasaisella nopeudella pyörää siten, lisäten vastusta säännöllisin väliajoin. Aina ennen uuden vastuksen lisäämistä otettiin verikoe ja polkemista ja vastuksen lisäämistä jatkettiin, kunnes ei vaan kyennyt enää säilyttämään samaa nopeutta. Äärirajoja hapenottokyvylle ja sykkeelle haettiin ja siltä se todellakin myös tuntui, olin testin jälkeen todella poikki. Koska tämä elämä nyt kuitenkin tällä erää on aika hektistä, niin testin jälkeen en toki päässyt kotiin lepäämään vaan sen sijaan kouluun esittelemään yhden harjoitustyöni sekä siitä tallille ratsastamaan kaksi hevosta. Voin kertoa, että illalla todellakin uni maittoi!
Ratsain tehdyssä mittauksessa oli tullut ensimmäisellä kertaa katkoksia dataan, joten kävimme vielä uusimassa kyseisen mittauksen Jyväskylän mittausten jälkeisellä viikolla. Rata sujui samaan malliin kuin ensimmäiselläkin kerralla, tosin pudotus tuli ensimmäisen sijaan viimeiselle esteelle, mutta jälleen yksi kielto juuri samalle esteelle kuin edellisessäkin testissä. Muuten maskin kanssa oli uudella kertaa jo helpompaa toimia.
Nyt ollaan testin suhteen treenivaiheessa, jossa tehdään aerobista harjoittelua ensin 2 ja sitten 3 kertaa viikossa 7 viikon ajan. Harjoittelu tapahtuu juosten ja pyöräillen, intrevallitreeninä ja nämä treenit siis lisätään aiemmin tehtyihin treeneihin. Aiemmin tehtyä treenausta ratsain tai oheisharjoitteluna ei saa muuttaa, koska se vääristäisi tutkimustuloksia, joten kiirettä meinaa pitää, että ehtii tehdä kaikki treenit. Ohjelmassa siis tällä erää ratsastusta n. 10-11 kertaa viikko, venyttelyä ja keskivartalojumppaa 1-2 kertaa viikko sekä nuo lisätyt kestävyysharjoitukset 2 kertaa viikko. Toukokuussa on sitten uudet mittaukset niin hevosen kanssa kuin ilmankin ja sitten nähdään, miten tämä treeni on vaikuttanut suoritukseen radalla. Älyttömän mielenkiintoista! Nyt täytyykin siirtyä tästä koneen ääreltä treenin pariin, pyöräilyintervallit odottavat. Palaillaan taas näihin ja muihin aiheisiin 🙂
Elämää ylinopeudella
Julkaistu: 9 huhtikuun, 2014 Kategoria(t): Ei kategoriaa | Tags: Hevosmessut, Valmennukset 2 kommenttiaElämässä on tässä viime aikoina ollut niin paljon kaikenlaista meneillään, että hyvä kun pysyn itsekään perillä missä minun pitäisi olla ja mihin aikaan. Blogin kirjoittelu on siis jälleen kerran jäänyt, vaikka tarkoitus oli postailla aktiivisemmin. Paljon on asioita, joista voisi kirjoitella, mutta aloitetaan nyt vaikka suunnilleen ajankohtaisimmasta päästä, ehkä nuo vanhat jutut voivat odottaa, kun en ole niistä tähän mennessäkään saanut kirjoitettua 😀
Verkka-alueella
Viime lauantaina esiinnyimme Ronin kanssa hieman yllättäen Hevoset 2014-messuilla Elmon kenttäratsastusklinikassa. Oli tullut muutama poisjäänti, joten Sanna ja Elmo keksivät pyytää minut mukaan täydentämään joukkoa. Sain tästä tiedon perjantai-iltana klo 23 pintaan ja aamulla klo 10 oli jo showtime Pirkkahallissa, joten melko nopealla varoitusajalla mentiin.
Saavuin paikalle hieman ennen yhdeksää, sitten vaan Ronille nopsaan varusteet päälle ja verryttelemään. Onneksi paikalla oli tuttuja, jotka auttoivat taluttelemalla Ronia sen aikaa, että sain käytyä rekisteröitymässä itseni esiintyjäksi, muuten olisi pitänyt sinnekin tiskille mennä hevosta taluttaen 😀 Verryttelyä varten oli Pirkkahallin takana parkkipaikalle tuotu hiekkaa pienen kentän verran, joten siellä aloiteltiin verkkailut. Pohja oli aika kova, koska yöllä oli ollut pakkasta, joten kovin ihmeellistä verryttelyä tuolla ulkona ei saanut tehtyä, kaikki askellajit kuitenkin pystyi jotenkuten ratsastamaan läpi. Ratsastin Ronia ensin käynnissä isoilla ympyröillä molempiin suuntiin, että saisin hevosen rennoksi. Sitten sama ravissa ja sitten hieman laukkaa kenttää ympäri tempoa vaihdellen. Pääasiassa kuitenkin työskentelimme käynnissä kovan pohjan vuoksi.
Tila oli melko pieni, mutta kyllä me 3 klinikan ratsukkoa mahduimme siellä ihan hyvin verkkaamaan, verryttely iltapäivän esteluokkiin varmaan oli ko. tilassa melko mielenkiintoista, mutta onneksi itsellä oli tilaa kohtuullisesti. Roni oli verryttelyssä ihmeen lunki, ainoastaan ravi-shettikset aiheuttivat pientä jännittymistä ja tuulessa lepattanut muovinauha pientä poukkoilua. Aika pian pääsimmekin sisälle Pirkkahalliin ja suoraan areenalle.
Sisään tultuamme Elmo ohjeisti meitä kiertämään koko areenan käynnissä huolella reunoja myöten ja antamaan hevosten katsoa yleisöä, tilanne kun oli hevosille aika outo, kun yleisöä oli niin runsaasti ja osa todella lähellä areenaa. Tämän jälkeen aloitimme ohjatun verryttelyn tehden ravissa laajoja kaarteita hevosia pehmeäksi työstäen, jonka jälkeen jatkeettiin samaa laukassa. Laukassa tehtiin vielä muutamat temponvaihtelut siten, että lyhyet sivut hieman koottiin laukkaa ja pitkillä sivuilla ratsastettiin eteen ja laukan jälkeen käynnissä kävimme näyttämässä esteitä hevosille ja sitten olimmekin valmiit hyppäämään.
Kapea tynnyrieste
Verryttelyesteenä teimme ensin rataesteristikkoa ympyrällä, minkä jälkeen verryttely jatkui leveämmällä tynnyriesteellä. Roni hyppäsi aika mukavasti ja pysyi kohtalaisen rentona, vaikka vauhti vähän tuppasi välillä kiihtymään liikaa kohti estettä. Minua Elmo ohjeisti pitämään painon huolella päkiällä ja kantapäät alhaalla, jotta alapohje pysyisi paremmin paikoillaan.
Tämän jälkeen jatkoimme treeniä kapealla tynnyriesteellä ja kapealla penkillä, jota lähestyttiin vinolinjalla. Hyppäsimme myös W-esteen yksittäisenä suoralla linjalla, jonka jälkeen aloimme harjoitella kapeaa penkkiä ja W-estettä vinolla linjalla, 2 askelta esteiden välissä. Kaikilla tehtävillä sain ohjeet pitää hevosen lyhyempänä estettä lähestyttäessä ja yleensä se toisella yrittämällä onnistuikin. Hypyistä tulikin huomattavasti parempia, kun laukka ennen estettä ei ollut liian pitkää ja matalaa.
Viimeisenä yksittäisenä tehtävänä harjoittelimme vielä ensin yksittäisenä vesimaton ja sitten coffin-tyyppistä rataestelinjaa molemmista suunnista eikä tällä kertaa ollut tietoakaan ongelmista vesimaton suhteen. Matto tosin olikin todella kapea, joten ehkä sitä ei Ronin mielestä tarvinnut noteerata tai sitten ongelma vesimaton suhteen oli jo Ronilta päässyt unohtumaan.
Loppuun tehtiin sitten vielä kaikista tehtävistä rata. Ensin leveät tynnyrit, coffin, vinolinja penkki-W-este, uudelleen leveät tynnyrit toisesta suunnasta, kapea tynnyri ja viimeisenä vielä pelkkä W-este vinolinjalla toisesta suunnasta. Roni suoritti kaikki tehtävät radalla ja treenissä varsin mainiosti ja itse sain todella hyviä ohjeita ratsastukseeni. Aika nopeasti sitä unohti valtavan suuren yleisön, kun varsinainen treeni alkoi ja pystyi keskittymään vain omaan suorittamiseen ja hevoseen. Ronikaan ei ihme kyllä reagoinut outoon tilanteeseen juuri mitenkään, ainoastaan loppuaplodit ja yleisön poistuminen katsomosta saivat hieman kierroksia aikaan ja muutama laukkapiruetti tuli pyörähdettyä, mutta kokonaisuutena Roni pysyi todella hyvin rauhallisena ja keskittyneenä ja yllätti minut TODELLA positiivisesti! Tässä vielä radanpätkästä video.
Automaattihevonen ja pieleen menneet kisat
Julkaistu: 27 helmikuun, 2014 Kategoria(t): Ei kategoriaa | Tags: Kotiharjoittelu, Valmennukset Jätä kommenttiKirjoittaminen on taas pahasti jäljessä tosielämästä, mutta palataan nyt kuitenkin viime viikonloppuun 🙂 Lauantaina treenailin oikein urakalla, kun tuli ratsastettua kolme hevosta. Yksi näistä hevosista tosin oli automaattihevonen. Aina puhutaan, että jotkut hevoset ovat automaatteja (mulla ei kyllä sellaisia ole näkynyt omistuksessa :D), mutta tällä kertaa pääsin ihan oikeasti automaattihevosen selkään, nimittäin ratsastussimulaattoriin.
Simulaattori
Simo-simulaattorihevonen asuu tällä erää Tavelan ratsastuskoululla, mutta on välillä käytettävissä myös Sappeen ratsutilalla, erilaisissa hevosalan tapahtumissa ja voipa Simon tilata vaikka oman seuran porukalla kotitallillekin. Minulle simulaattoritunnin piti Arto Vähätalo. Simulaattorissa on hevosen lisäksi kolme näyttöä, joista yhdeltä näkee itsensä takaa, toiselta sivusta ja kolmannella on sitten ratsastaja suhteessa hevoseen, pohkeiden ja käden paineen indikaatiot, meneillään oleva askellaji/liike jne. Ensin noustiin ratsun selkään ja etsittiin istunta kohdilleen. Jo tässä kohtaa alkoi löytyä pieniä istuntavirheitä, mm. jalustimet väärässä kohtaa jalkaterää, ohja liian löyhästi nyrkissä ja oikea kylki kasaan painuneena. Alkuun siis korjattiin istuntaa paremmin kohdilleen ja sitten laitettiin ratsu liikkelle käynnissä. Ensin työskenneltiin jonkin aikaa käyntiä istuntaa samalla korjaillen. Istuntani oli kohtalaisen hyvin tasapainossa eli en juurikaan horjunut vasen-oikea tai eteen-taakse suunnissa, mutta istuin jatkuvasti hieman vinossa vasemmalla istuinluulla, vasen hartia ylempänä ja edempänä ja oikea jalka hieman liian edessä. Tätä korjattiin tuomalla oikeaa istuinluuta hieman eteen ja nostamalla oikeaa kylkeä ylös, jolloin hartiatkin suoristuivat. Sitten keskityttiin korjaamaan kättä eli ohja laitettiin syvälle pikkusormen ja etusormen väliin ja nyrkki suljettiin kunnolla. Tämä olisi tärkeä korjaus muistaa, kun ohjat tuppaavat minulla yleensä aina valahtamaan pikkuhiljaa liian pitkiksi. Muilta osin sain ihme kyllä kiitosta hyvästä käden asennosta ja tasaisuudesta, mutta helppoahan se on olla itse kädellä tasainen ja pitää käsi paikallaan, kun on ratsu joka ei kisko vastaan 😀
Välissä tehtiin pikku pätkä ravia, mutta todettiin tässä kohtaa istuntaharjoitusten kannalta paremmaksi tehdä mieluummin laukkaa. Siispä ratsu laukkaan ja taas istuntaa korjailemaan. Istuntaan sai kiinnittää jatkuvasti huomiota todella tarkkaan, että homma pysyi kasassa. Laukassa tuli ilmi vielä sellainen ongelma, että ojennan helposti yläselän liiankin suoraksi, jolloin ryhdistä tulee liian jäykkä ja takakenoinen. Nyt haettiinkin rintalastaa alaspäin ja lantiota paremmin alle, jotta saatiin aikaan oikeasti suora linjaus olkapää-lonkka-nilkka. Laukkatyöskentelyn lopuksi pääsin kokeilemaan laukanvaihtoja ja kun pääsin jutun juonesta kiinni, niin sarjavaihtojenkin tekeminen tuntui melko yksinkertaiselta. Jälleen kiva harjoitella tällaisia juttuja hevosella, joka ei taatusti kuumene liikaa vaihdoista 🙂 Arto totesi hauskasti, että jos hevonen osaa nostaa avusta molemmat laukat, niin silloin laukanvaihto on sille maailman yksinkertaisin liike. Tosielämässä ei ehkä silti ihan niin yksinkertaista ainakaan Ronilla, joka keittää yksittäisistäkin vaihdoista yli ihan totaalisesti 😀 Mutta ehkäpä kaikki vaihto-ongelmat oikeastikin johtuvat liian monimutkaisesta apujen käytöstä ja omasta heilumisesta, täytyy testata kunhan on sopiva tilaisuus. Ihan loppuun tehtiin vielä muutamia siirtymisiä, joista alaspäin siirtymiset olivat yllättävän vaikeita. Sellaiseen istunta-apuun, jolla Roni jo siirtyy alaspäin Simo ei reagoinut oikein mitenkään ja voimakkaammasta avusta tulikin sitten siirtymä jo monta pykälää alaspäin. Onnistuin mm. vahingossa siirtymään suoraan keskiravista pysähdykseen, kun tarkoitus oli siirtyä harjoitusraviin… Näistä alaspäin siirtymistä en oikein saanut vielä kunnolla tämän ekan tunnin aikana kiinni.
Simulaattoritunnin lopuksi tehtiin vielä 2 min. istuntatesti, jossa simulaattori kävi ilman ratsastajan vaikutusta läpi kaikki askellajit ja ratsastajan tehtävä oli vain pysyä istunnalla liikkeessä mukana ja korjata mahdollisia istuntavirheitä. Testiraportti näkyy tuossa ylläolevassa kuvassa eli istunta pysyi kohtuullisen hyvin paikallaan sivusuunnassa, mutta oli koko ajan aavistuksen vasemmalla ja samoin eteen-taakse suunnassa hieman takana. Ohjastuntuma oli tasainen, mutta jälleen enemmän vasemmalla ohjalla. Jalat tekivät testin aikana vähän mitä sattuu eikä ideaaliseen tulokseen päästy kuin hetkittäin, mutta Arto kommentoi, että ne korjautuvat automaattisesti kun muu istunta korjaantuu. Hyvää oli kuitenkin se, että jalat eivät heiluneet eteen-taakse suunnassa vaan pysyivät keskisensorin kohdalla kumpikin. Kokonaisuutena sain palautteeksi, että istuntani on pientä hienosäätöä lukuunottamatta kohtalaisen hyvä ja vakaa. Simulaattori oli oiva tapa harjoitella istuntaa, kun pystyi keskittymään vain siihen eikä tarvinnut jännittää mitä hevonen tekee, kuten Ronin kanssa usein käy. Oli myös hauskaa harjoitella asioita, joita omalla hevosella ei ainakaan vielä pysty tekemään. Ehdottomasti menen uudelleen, kun taas aikataulut ja rahavarat antavat myöten ja suosittelen muillekin, koska simulaattori antaa todella mielenkiintoista tietoa omasta istunnasta. Simulaattorin jälkeen kurvailin sitten omalle tallille ratsastamaan ensin lyhyen koulutreenin 4-vuotiaalla ja sen jälkeen esteratatreenin Ronilla valmistautumisena seuraavan päivän kisoihin.
Toistaiseksi ainoa löytämäni kuva kisoista, kuvan copyright Lotta H. http://kghaituva.kuvat.fi/kuvat/
Sunnuntaina oli kisapäivä Niihamassa. Luokkina meillä oli 110 cm ja 120 cm. Roni oli koko kisapäivän todella jännittynyt. Ulkona oli huono kävellä hevosta, koska oli aivan mahdottoman liukasta ja siksi oli pakko mennä verkkamaneesiin jo kävelemään. En saanut Ronia siellä hässäkässä yhtään rentoutumaan ja valitettavasti tämä kostautui molemmissa luokissa, tosin eri tavoin. 110 cm luokassa Roni ei vaan pysynyt yhtään hanskassa, vaan lähti aina käsistä kun käänsin kohti estettä. Maaliin päästiin, mutta matkalta kertyi 3 pudotusta, koska meno ei vaan ollut yhtään hallinnassa. Roni tuli kyllä ihan hyvin aina esteiden välissä takaisin, mutta aina kun käänsin esteelle, niin hevonen lähti kuin tykin suusta. Viimeisen esteen jälkeen tehtiin vielä kunnon rodeot maalilinjalla, kun Roni säikähti verkan puolella laukkaillutta toista hevosta…
120 cm rata alkoi hieman paremmissa merkeissä. Sain Ronin pysymään aika hyvin kontrollissa 5 ensimmäisen esteen ajan, vaikka yksi este matkalla putosikin. Sitten tapahtui jotain melko ihmeellistä, kun Roni kielsi vesimattoesteelle numero 6 eikä suostunut menemään siitä yli toisellakaan yrittämällä. En tiedä mistä kielto johtui, koska juuri edellisenä päivänä kotona hypättiin ihan samanlaista vesimattoestettä ongelmitta eikä Ronilla muutenkaan ole ollut suuremmin ongelmia vesimaton suhteen. Nyt kuitenkin täytyy selvästi niitä treenata lisää, ettei tällainen ongelma enää toistu. Tällä kertaa ei kisoista jäänyt kovinkaan hyvä fiilis, mutta 120 cm radan alkuun sentään voi olla tyytyväinen. Lisää harjoitusta ja lisää kisoja alle, niin eiköhän se sitten taas siitä.
wannabe eventer 